Vieraaseen kulttuuriin pakolaisten sopeutumisesta

Haluan kertoa teille, miksi pakolainen haluaa tulla pakolaiseksi, miten hän sopeutuu suomalaiseen kulttuuriin.

Luonnollisesti jokaisessa maassa on oma kulttuuri, ja se säilyy ikuisesti. Vanhemmat opettavat sen lapsilleen. Lapset oppivat ja harjoittelevat sitä. Olen järkyttynyt ajatellessani, miksi he lähtevät pois kotimaastaan ja muuttavat asumaan uuteen maahan. He haluavat löytää oikean elämän itselleen. Kotimaassaan heillä on monia hankaluuksia asua, elämässä on mahdotonta menestyä ja elää rauhassa.

Kun he tulevat toiseen maahan, he hämmästyvät ja uuden elämän alkaminen tuntuu oudolta. Vieraan kulttuurin ja kielen oppiminen sekä kaverit ovat tärkeimpiä. Ne hyödyttävät monipuolisesti ja pakolaiset nauttivat uuden elämän alkamisesta.Myös heillä oli pakomatkaan liittyviä traumaattisia kokemuksia, pitkä oloaika leirillä, sosiaalisen ja taloudellisen aseman lasku, kielitaidottomuus ja valtaväestön kohdistama vihamielisyys. Ja heilläkin on mielenterveysriskit. Pakolaisuuteen liittyy erilaisia omaisuuden, arvostuksen sekä ihmissuhteiden menetyksiä. Mielenterveyteen vaikuttavat myös oman kielen sekä kulttuurin häviäminen sekä uusi ilmasto ja ruoka.

Saapumisen jälkeen pakolaiset viivästyvät psykologisesti. Ulkoinen sopeutuminen ei tuo välttämättä mielenrauhaa. Henkinen sopeutuminen tapahtuu ensin ja fyysinen puuttuu, esimerkiksi uusi kieli syntyy henkisesti ennen kuin sitä kerkiää ajatella fyysisesti. Koti-ikävä tulee, kun he luopuvat omasta kulttuuristaan. Ikä vaikuttaa ympäristöön saavuttaessa.

Nuorten ja vanhusten välillä syntyy ristiriitoja ja perheitä hajoaa. Nuoret sopeutuvat nopeimmin. He opiskelevat puhumisen ja käyttäytymisen tapoja kavereiltaan koulussa ja nauttia niistä, he unohtavat oman kulttuurinsa. Vanhusten ajatus on vastakohta, he eivät haluaisi oppia vieraita tapoja, eivätkä ymmärrä nuorten ajatuksia vieraassa maassa.Miten puolustaa omaa kulttuuriamme? Vastaukseni on, että me keräämme ja opiskelemme enemmän sekä omaa kulttuuria ja historiaa. Valitsemme molempien hyvät asiat ja opetamme ne lapsillemme ja perheillemme.

written by Ngo Tiny/Tampere 1.2.2021